Hyviä kysymyksiä2019-08-06T20:40:35+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://anouk.vuodatus.net/Anoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Millä oikeasti on väliä?]]> Eli: minusta nykyinen asuntomme on kiva, kuukautiseni on myöhässä, olemme mieheni kanssa yhä kuin vastanaineet ja opintoni ovat loppusuoralla. Ei siis huonosti sekään ;)
Olen iloinen, että olen pienissä asioissa huomannut ettei esim. ostaminen tuo onnea. Muistan joskus kuinka sitä ajatteli, että elämäni olisi paljon parempaa jos vain saisin tuon ihanan uuden mekon. Sitten olisin tyytyväinen vähän aikaa! Sitä mekkoa piti käydä useita kertoja katsomassa ja sovittamassa. Kun sitten menin ja ostin mekon, ei se näyttänytkään enää kotona peilistä yhtä hyvältä.
Joillekin valitettavasti käy samoin isompien asioiden kanssa: Se mies, jolle alttarilla lupautui, näyttääkin kotona loisteputken alla aivan erilaiselta kuin ensitreffeillä kynttilänvalossa. Naimisiin piti kuitenkin päästä, koska kaikki kaveritkin ovat jo menneet.
Minä haluan irtisanoutua kokonaan tästä kilpavarustelusta. Haluan keskittyä tekemään elämässäni asioita, jotka oikeasti ovat minulle tärkeitä ja joista saan iloa ja onnea. Voi olla että teen ne eri järjestyksessä kuin muut tai jätän tekemättä asioita, jotka muille ovat aina olleet niitä must-asioita. Tämä on kuitenkin minun elämäni :) ]]>2007-09-02T18:01:00+03:002019-08-06T20:39:15+03:00https://anouk.vuodatus.net/lue/2007/09/milla-oikeasti-on-valiaAnoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Tunnetko ihmeellisiä ihmisiä?]]>Joidenkin kavereiden seurassa olen hyvinkin puhelias ja "hallitsen" tapaamisiamme. Joidenkin seurassa puolestaan jään automaattisesti ikään kuin taustalle: Hoidamme aina kaverini asioita, puhumme kaverini murheista tai iloista. Minusta se on vaan jotenkin hassua, että ikään kuin seuraan vierestä kun kaverini elää. Jotenkin en itse ole siinä mukana lainkaan, vaan minun roolini on ihastella häntä ja toimia seuraneitinä. Ilmeisesti se ei haittaa minua kovin paljon, kun kerran tuollaista suhdetta jatkan. Toisaalta en voisi ikinä kuvitellakaan, että jättäisin kaverini kirjoittamaan vaikkapa graduani puolestani sillä aikaa kun menen itse kahville. Olenko ihminen joka ei osaa tehdä ystävänpalveluksia vai enkö huomaa kun minua ikään kuin käytetään hyväksi kaverina?
Tunnen myös ihmisen, jolla on tapana "omia" asioita ja nimenomaan toisten haaveita ja unelmia. Oli varsin mielenkiintoista törmätä ihan vastaavanlaiseksi kuvattuun henkilöön eräässä romaanissa. Tämä tuntemani henkilö tietää varsin hyvin, että olen koko ikäni pitänyt vaikkapa koirista. Puhun usein koirista, nimenomaan siitä tietystä rodusta ja käyn jopa koiranäyttelyissä, joihin olen joskus tätä tuttuanikin pyytänyt mukaan. Tuttuni ei kuitenkaan välitä koirista eikä koskaan oikein jaksa edes puhua niistä. Minä en ole hankkinut koiraa itselleni, koska mieheni on allerginen.
Eräänä kauniina päivänä saan kuulla, että tuttuni on ostanut juuri sellaisen koiran, josta olen itse aina haaveillut. Selityksenä on vain: "Olen aina pitänyt tästä rodusta ja haaveillut, että minulla olisi oma koira". Tuollainen tilanne saa hieman tyrmistymään. Ei sillä, etteikö tuttuni olisi saanut koiraa hankkia ja vieläpä minun lempirotuani, mutta miksei asiasta ole koskaan puhuttu!? Miksei koira-aihe kiinnostanut minun kanssani? Selvennykseksi kaikille koirien ystäville: em. tilanne on täysin kuvitteellinen. Koiran tilalle voi tarinassa sijoittaa vaikkapa auton :)
]]>2007-08-19T13:10:00+03:002019-08-06T20:39:20+03:00https://anouk.vuodatus.net/lue/2007/08/koruAnoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Onko liian aikaista...]]> Täksi päiväksi on luvattu hellettä samoin koko viikoksi, joten pääsee vielä kesäisistä säistäkin nauttimaan. Minä olen taas aikaani edellä ja odotan jo syksyä. Kuten viime syksynä kirjoitinkin, syksy on minulle aina uusi alku. Voi ostaa uuden kalenterin, jonka sivut eivät vielä ole täyttyneet tekemättömistä töistä ja sovituista tapaamisista. Kuulostan varmaan jo valmiiksi tosi stressaantuneelta, mutta se ei pidä paikkaansa. Olen levännyt hyvin ja valmis uusiin haasteisiin. Haluan nauttia vain hetken hallinnan tunteesta, kunnes alkaa taas kaikki levitä käsiin.. ;)
Opinnotkin alkavat taas pian, tosin minulla ei enää kovin montaa läsnäoloa vaativaa kurssia ole. Lähinnä pakerran yksinäni, mutta onneksi minulla on yksi opiskelukaveri, jonka kanssa teemme yhdessä osan itsenäisistä töistä.
Kevään ja kesän aikana on tapahtunut paljon asioita. Ei mitään suurta, mutta pieniä merkityksellisiä asioita, jotka ovat muuttaneet käsityksiäni ihmisistä ja elämästä yleensä. Todennäköisesti puran niitä tännekin lähiaikoina, kun on tuo kirjoittaminen jäänyt vähän vähemmälle kevään töissäolon ja kesän reissailujen takia. ]]>2007-08-06T08:19:00+03:002019-08-06T20:39:22+03:00https://anouk.vuodatus.net/lue/2007/08/onko-liian-aikaistaAnoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Voisitko ymmärtää?]]> Minulla on ollut tämä lukuvuosi erityisen raskasta ja kiireistä opintojen sekä muunkin elämän suhteen. Juuri paraikaa on kriittiset hetket saada opinnot tältä vuodelta kunnialla suoritettua. Olen itsekkäästi varastanut aikaa vain itselleni. Koska tällä hetkellä opiskelen ja teen töitä yhtä aikaa, on käytännössä mahdotonta ehtiä vielä harrastaa sekä tavata ystäviä. Olen tässä vaiheessa priorisoinut asiat nyt siten, että jotta jaksan tehdä töitä ja opiskella, minun täytyy ehtiä ulkoilemaan ja näin ollen ystävien tapaaminen on jäänyt vähemmälle. Olen saanut kuulla tästä monelta suunnalta ja vaikka olen koettanut selittää tilannetta, heidän mielestään opiskelukiireet ovat tekosyitä. Eiväthän he sitä ääneen sano, mutta tuntuvat niin ajattelevan. Vanhoista rooleista on siis näköjään vaikeaa irrottautua. Minun pitäisi olla aina saatavilla heitä varten. Se käy voimille.
Nyt viikonlopun koetan pakertaa seminaarityötä, niin jospa sitä vapunaattona voisi vähän juhliakin - kavereiden kanssa tietysti. ]]>2007-04-28T13:01:00+03:002019-08-06T20:39:24+03:00https://anouk.vuodatus.net/lue/2007/04/voisitko-ymmartaaAnoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Kevättä ilmassa]]>Piti tulla tuomaan vähän kevättä tänne ja samalla ulkoistamaan vähän ajatuksia. :)
Yleensä olen kärsinyt ennemmin kevätmasennuksesta kuin nauttinut siitä, mutta tänä vuonna minullakin on odottavainen tunne. On niin paljon pieniä kivoja asioita tulossa tässä kevään mittaan. Nautin siitä, että minulla on vihdoin paljon tekemistä, töitä ja opintoja, ja että pärjään niissä hyvin. Viime vuonna tähän aikaan luin paniikissa pääsykokeisiin ja tulevaisuus vaikutti hyvin epävarmalta.
Olen tässä vuoden mittaan harjoitellut myös eräänlaista itsekkyyttä. Olen aina auttanut muita ja kun sitten itse olisin apua kaivannut, ei ketään ole näkynyt missään. Nyt olen virkannut "tilaustöiden" sijaan itselleni kesähuivia ja toppikin olisi suunnitteilla. Huomasin tuossa talvella, etten ole ehtinyt tehdä mitään itselleni. Samoin olen kieltäytynyt työtarjouksista, että saisin tehdä opintojani rauhassa. Pieniä juttuja, mutta suuria mulle :)
Nyt lähden itsekkäästi kirjoittamaan toiseen päiväkirjaani, sillä päätin aloittaa opinnäytetyöhön liittyvän päiväkirjan. Tänne en viitsi niin kuivia juttuja kirjoitella :)
]]>2007-04-16T17:50:00+03:002019-08-06T20:39:26+03:00https://anouk.vuodatus.net/lue/2007/04/kevatta-ilmassaAnoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Pikavisiitillä]]> Tällä viikollakin kiire jatkuu, kun maanantaina kävimme illalla katsomassa stand-up:a ja tänään tulee tosiaan vieraita. Huomenna menemme opiskelijaporukalla syömään illalla, ettei vain läksyille jäisi aikaa ;) Viikonloppuna koetan saada kyllä aikataulusta taas kiinni, vaikka varmaan pitää välillä istuskella nenä kiinni tv-ruudussa: http://www.iltalehti.fi/teevee/200611075338056_tv.shtml
Nyt lähden leipomaan. Palaan asiaan piakkoin.
]]>2006-11-08T15:15:00+02:002019-08-06T20:39:30+03:00https://anouk.vuodatus.net/lue/2006/11/pikavisiitillaAnoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Milloin ehtisin...]]>...käydä pitkällä hiihtolenkillä? ...siivota kodin oikein kunnolla?
Nuo nyt olisivat ensimmäisinä listalla, jos aikaa vain riittäisi kaikkeen. Viime viikko oli yhtä kiitämistä paikasta toiseen: Torstai-ilta olin kaverini läksiäisissä ja perjantai sekä lauantai menivät opiskeluun liittyvällä reissulla. Huomisillaksi olemme varanneet liput täkäläisittäin harvinaiseen kulttuuritapahtumaan, joten kaikki ensi viikon opintoihin liittyvät tehtävät pitäisi saada tehtyä tänään. Onneksi olen sentään näin ajoissa hereillä.
Eilen teimme miehen kanssa listaa joululahjoista, joita täytyy hankkia/tehdä. Viime vuotiseen tapaan emme osta mitään "turhaa", vaan koetamme antaa kaikkea käyttökelpoista: esim. omatekoisia leipomuksia. Lisäksi kirjoitamme korttien sijaan joulukirjeen, jossa kertoilemme vuoden tapahtumia niillekin joita harvemmin tapaamme. Näin teimme myös viime vuonna ja ihmiset olivat kovasti tykänneet kirjeestä.
Ihanaa, ei ole enää pitkä aika jouluun. Sain juuri postissa ihanan joulukirjankin, jossa oli askartelu- ym. vinkkejä ja herkullisia reseptejä. Jouluvalot laitan ulos vasta ensimmäisenä adventtina, vaikka kovasti tekisi mieli tunnelmoida jo nyt. Kynttilöitä olen kyllä poltellut jo monta viikkoa.
]]>2006-11-05T07:48:00+02:002019-08-06T20:39:33+03:00https://anouk.vuodatus.net/lue/2006/11/milloin-ehtisinAnoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Syyslomailua]]> Huomenna lähdemme sitten miehen kanssa ajelemaan pohjoiseen. Siellä on kuulemma jo hiihtokelit, joten sukset olemme pakanneet kyytiin. Ihana päästä vähän mökkeilemään ja rentoutumaan. Eihän tässä monen päivän loma ole, mutta pääseepähän välillä pois kaupungista.
Viikonloppukin meni nopeasti, kun meillä kävi vieraita ja itse kyläilimme. Oli monta sellaista tuttua, joita ei ole vähän aikaan nähnyt, joten piti päivittää kuulumisia puolin ja toisin. Tosin eipä meille koskaan mitään uutta kuulu... Tämä kyläilyralli päättyi oikeastaan vasta eilen, kun naapuri kutsui minut näin jälkikäteen kahville tohtorinväitöksensä kunniaksi. Juuri se henkilö siis, jolle tein huivin. Ajattelin etukäteen, että käyn nopeasti piipahtamassa. Emme ole mitään kovin hyviä tuttuja (vielä). Ihmeesti se aika vaan meni ja yhtäkkiä huomasin, että olimme höpöttäneet kaksi ja puoli tuntia!
Kävin eilen kirjastosta hakemassa käsityölehtiä. Ajattelin lomalla tehdä jotain jouluisia juttuja ja toisaalta myös muutamat vauvan lapaset tms. varastoon. On taas lähipiirissä useita "vauvaprojekteja" meneillään. Kesällä oli ensimmäinen vauvabuumi ja nyt se taas alkaa. Ihana asia toki! Sanoin jo kesällä miehelle ettei meidän tarvitse omia tehdäkään :) Olen melkein koko aikuisikäni potenut vauvakuumetta, mutta nyt parin viimevuoden aikana olen välillä huomannut ajattelevani, etten välttämättä halua lapsia ollenkaan. Pelottavaa... Ehkä niitä tulee, jos aika on kypsä ja niin on tarkoitettu. Vain sen voi (jossain määrin) itse päättää, ettei niitä tule. Tyhmä ajattelutapa ehkä, mutta silti niin vain ajattelen.
Tänään käyn vielä yliopistolla viemässä pari kirjaa kirjastoon ja lisäksi ohjelmassa on pakkaamista. Pitää tarkoin miettiä, mitä kaikkea ottaa mukaan. Pakkasta sinne on onneksi luvattu maksimissaan -4, joten mitään untuvatakkia tms. siellä ei tarvita. Kamera täytyy muistaa ottaa mukaan, niin saa ehkä kivoja kuvia. Taisi viime joululoma olla ainoa siellä vietetty loma, jolloin muistin kameran ottaa. Tosi hyvä kuvata maisemia, kun päivässä oli ehkä pari tuntia sellaista hämärää ja muutoin pimeää :)
]]>2006-10-24T07:56:00+03:002019-08-06T20:39:36+03:00https://anouk.vuodatus.net/lue/2006/10/syyslomailuaAnoukhttps://anouk.vuodatus.net/<![CDATA[Reissuja tiedossa]]> Niin, tämä blogi on nyt mennyt tällaiseksi päivittäisten tekemisten raportoinniksi, mutta ei kai se mitään haittaa. Kerrotaan nyt sitten samaan hengenvetoon, että sain eilen valmiiksi Novita-lehdestä otetulla ohjeella tehdyn huivin. Sen lahjoitan äidilleni. Laitan kuvan ja tarkemmat tiedot tässä lähiaikoina tännekin. Siis huivista, ei äidistä. :)
Eilen juttelin myös Itävallassa vaihdossa olevan kaverini kanssa. He odottavat meitä kovasti sinne käymään. En uskaltanut suoraan sanoa, että mieheni ei välttämättä ilahdu uudesta reissusta mihinkään, kun makselemme vielä kesälomareissuakin. Sanoin sitten illalla miehelleni asiasta hyvin varovarovasti ja kierrellen ja kaarrellen (en siis ollenkaan omaan, tavalliseen tapaani). Hän sanoikin yllättäen: "Eiköhän sitä vuoden alussa saada sen verran säästettyä." Uskomatonta!! Pitänee näköjään muuttaa jatkossa taktiikkaa ;) Nyt sitten tosiaan suunnittelemme helmi-maaliskuulle lomamatkaa. Itse en ole niin kamalan innostunut matkustelusta kuin esim. suurin osa kavereistani. Johtunee ehkä siitä, että lapsena reissattiin paljon ja minulle tulee jo viikossa kamala ikävä Suomeen. Taidan olla tämänkin suhteen kummajainen.. Mies sen sijaan ei ole oikeastaan koskaan käynyt missään, joten nyt on hyvä tilaisuus.
Tälle viikolle on luvattu lumisadetta! Mahtavaa! Vaihdoimme juuri viikonloppuna talvirenkaatkin eli ihan sopivasti tällä kertaa. Lapissa ne on syytäkin olla, kun sinne sitten ensi viikolla lähdemme ajelemaan.
