Aloin seurustelemaan nykyisen aviomieheni kanssa kolme ja puoli vuotta sitten. Sen jälkeen sinkkuystäväni hävisivät jonnekin. Naimisiin menin viime kesänä ja nyt ovat loputkin kaverit poissa.

Olen monesti kuullut puhuttavan, että kun joku alkaa seurustella tai pahimmassa tapauksessa avioituu, ei hänestä ole sen jälkeen kaveriksi. Tällaiset henkilöt kuulemma nyhjäävät vain kotona miehensä/vaimonsa kanssa ja ovat aivan kamalan tylsää seuraa. He puhuvat vain puolisostaan: positiiviseen sävyyn, jos yhdessäoloaika < vuosi ja haukkuvat puolisoaan jos > vuosi. Mikäli heillä on lapsia, pahimmassa tapauksessa tällainen puoliso kertoilee sinkkuystävien iloksi juttuja puklaavasta pienestä ihmisenalusta.

Omat kokemukseni ovat toisenlaisia: Seurustelun alkuaikoina en lähtenyt ystävieni mukaan yhtä usein, mutta pidin kyllä huolen siitä että tapasin heitäkin säännöllisesti. Tuntui vaan, että päivä päivältä tiesin vähemmän heidän asioistaan ja minua ei enää pyydettykään heidän mukaansa. Ehkä olin sitten ilonpilaaja, kun olin onnellinen ja tyytyväinen kihlaparin puolikas. Juttelin ihan samoista asioista kuin ennenkin. Pian huomasin, etten ollut enää alkuunkaan kärryillä siitä, yrittääkö Hanna edelleen Heikkiä, vai saiko hän sittenkin iskettyä Villen viime viikolla.

Herää kysymys: onko niin, että seurusteleva/naimisissa oleva henkilö ei halua enää sinkkuystävien seuraa vai onko ehkä sittenkin niin, ettei sinkkuystävät halua tylsää rouvaa mukaan hauskanpitoon? 

Vaikka kuinka rakastan miestäni ja viihdyn hänen seurassaan, en todellakaan ole pakotettu olemaan hänen kanssaan 365 iltaa vuodessa. Kieltämättä joka viikko minua ei saa lähtemään savuisiin baareihin, vaan jään mieluummin kotiin miehen kanssa katsomaan vaikka hyvää leffaa ja syömään illallista. Tylsää vai? Ehkä se on sinkulle yhtä tylsää kuin naimisissa olevalle baareissa istuminen. Mutta jos ystävyyttä riittää, eikö voida tehdä kompromisseja? Pidetään silloin tällöin tyttöjen iltaa saunomisen ja hyvän ruoan merkeissä ja jollain toisella kertaa mennään baareihin katselemaan perjantai-illan tarjontaa. Eikö ole vain hyvä, etten minä osallistu siihen veriseen taisteluun illan komeimman miehen iskemisestä?