Sain vihdoin kunnolla aloitettua taas lukemisharrastukseni. Jotenkin sitä on taas onnistunut käyttämään kaiken aikansa opiskeluun liittyvän kirjallisuuden parissa, eikä aikaa muulle ole jäänyt.

Luin viikonloppuna Joy Fieldingin kirjan Valheita ja kuiskauksia, joka joskus vahingossa tipahti postiluukustani kirjakerhon kuukauden kirjana tms. Vaikutti ihan jännältä, joten en palauttanut sitä. Ensivaikutelma petti tässä tapauksessa, sillä ei kirja minusta kovin kummoinen ollut. Juoni-idea oli kyllä ihan hyvä sinällään ja takakannen lupaama yllätyskin lopusta löytyi, mutta jotenkin hätäisesti kirjoitetulta kirja kokonaisuutena vaikutti. Ilmeisesti läpi kirjan jatkuva "äitikompleksi" oli tarkoitettu antamaan jonkinlaista syvyyttä tarinalle, mutta se jäi melko irralliseksi... Harvoin kyllä muutenkaan luen tuon tyyppisiä kirjoja, joten ehkä sekin selittää mielipiteeni. Aloitin jo seuraavan kirjan, mutta kerron siitä sitten lisää luettuani sen. Mitään kovin ihmeellistä analyysiä en osaa kirjoista tehdä, mutta kiva vähän laittaa ylös mielipiteitään itseään varten. Minä onnistun joskus jopa unohtamaan, olenko lukenut jonkin kirjan vai en.

Eilen kolahti postiluukusta ensimmmäinen hääkutsukin tälle keväälle/ tulevalle kesälle. Hieno juttu! Vaikea uskoa, että se jäisi ainoaksi. Mukavaahan se on, että ystävät ja sukulaiset kutsuvat häihinsä ja viitsivät juhlia järjestää. Varsinkin omassa suvussani on ollut tosi vähän juhlia. Miehen suku on niin paljon isompi ja sen ikäisiä ihmisiä, että juhlia riittää. Toki se on vähän hankalaa, jos koko kesän viikonloput menee ympäri Suomea kierrellessä. Lomailun kannalta me viime kesänä otimme ja olimme sitten vähän pitempään aina ko. paikkakunnilla.

Muuta tärkeää postia en sitten olekaan saanut... Sähköpostiinkaan ei juuri nykyään tule muuta kuin  joidenkin postituslistojen tai oppimisympäristön kautta tulevia viestejä, joilla ei välttämättä edes ole mitään tekemistä minun kanssani.