Tänään minulla on vapaapäivä opinnoista. Tai no eihän se toki sitä tarkoita, että voisin tehdä mitä huvittaa koko päivän. Tämä päivä on pyhitetty tekemättömille tehtäville. Huomisiin harjoituksiin on valmistauduttava lukemalla useita lontoonkielisiä artikkeleja (niinkuin siitä asiasta jotain suomeksikaan ymmärtäisi...) sekä yhden kurssin esseetehtävää pitää tehdä.

Opiskelu on kyllä melkoisen monimutkaista... Turha toteamus sinällään, voisinhan toki keskittyä kaikessa yksinkertaisuudessa vain pelkkään suorittamiseen: Opettelisi tenttiin tärpit ja tekisi harjoitustehtäviä vain juuri sen verran kuin on pakko. Saisihan siinä ainakin opintopisteitä kerättyä ihan mukavasti ja taatusti valmistuisi ajallaan. Minä vaan olen siinä suhteessa hieman erilainen. Olen kolme vuotta haaveillut tästä opiskelupaikasta ja nyt tunnen olevani siellä, minne kuulun. Kun luennolla tulee esille jokin teos, joka ei ole varsinainen kurssikirja, mutta suositeltavaa lukemista kuitenkin, haluaisin heti lukea myös sen. Haluaisin tietää aiheesta enemmän, ymmärtää asioita perinpohjaisemmin ja syvällisemmin, mutta siihen aikani ei millään riitä. Minulla on opintojen lisäksi kotitöitä, harrastuksia ja töitäkin aina välillä. Silti en välttämättä ole sitä mieltä, että opintotukea tulisi nostaa tai opinto-oikeutta ei saisi rajata. Kunhan vain pohdin, että mikä tässä kaikessa on oikein tarkoituksena: Mikä on koulutuksen perimmäinen tarkoitus? Onko se pelkästään siinä, että tuottaa työmarkkinoille tarvittava määrä uusia työntekijöitä? Ylipäätään "suorittaminen" ja "tuottaminen" ym. eivät sovellu oikein tilanteeseen, kun puhutaan ihmisistä.

Tuosta tulikin mieleeni, että erityisesti meidän alalla on monille vaikeaa ajatella, minkälaisissa työtehtävissä he voisivat tulevaisuudessa työskennellä. Siis harvalla on siitä ylipäätään mitään käsitystä. Minusta se on melkoisen huolestuttavaa. Tuskin kukaan ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen osaa sanoa, missä tulee olemaan viiden vuoden päästä, eikä tarvitsekaan, mutta joitain mahdollisuuksia/ vaihtoehtoja voisi ehkä jossain taustalla mielessä olla. Olen itsekin vaihtanut alaa, joten tiedän mistä puhun...ehkä :) Ihmiset tuijottavat liikaa pelkkiin opintoihin, yksittäisiin kursseihin. Jos niissä on jotain ei-niin-kiinnostavaa, niin heti ollaan vaihtamassa alaa tai suoritetaan niitä menemään miettimättä sen kummemmin. Otetaan samat sivuaineet kuin kavereilla eikä mietitä tulevaisuutta yhtään. Jos vain sitä työelämää saisi himpun verran lähemmäksi tuota yliopistomaailmaa. Se ei tarkoita, että siitä tehtäisiin mikään ammattikoulu. Esim. alumnipäivät ovat loistava esimerkki siitä, miten tietoa voitaisiin jakaa. Itsestäni ainakin tuntuu, että elämässä on helpompi selvitä jostain ikävämmistäkin jutuista, jos tulevaisuudessa on odottamassa jotain mukavaa! Sama pätee opintoihin.