Vihdoin satoi odotettu ensilumi. Näyttää paljon valoisammalta ja kauniimmalta ulkona, kun on edes vähän valkoista maassa. Toivottavasti pian tulisi lisää lunta, niin pääsen lempiharrastukseni pariin. Lumi saa minut iloiseksi, mutta ei näköjään kaikkia muita...

Kävin tänään paikassa, jossa tapasin paljon ihmisiä. Se oli mukavaa. Kyseessä oli tilaisuus, jossa tarkoituksena on opastaa ja neuvoa, jakaa tietoa. Eikö auttamisesta pitäisi tulla hyvä mieli. Silti jotkut jaksoivat näyttää hapanta naamaa ja suorastaan tiuskia "asiakkaille".

Olen usein ihmetellyt, että miten jotkut kehtaavat olla asiakkaille tylyjä ja jopa vihaisia. Tiedän kyllä, että asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät ovat myös ihmisiä ja heilläkin on huonoja päiviä, mutta silti ihmetyttää. Ja ihmetyttää sekin, miksei hommia hoideta kunnolla loppuun saakka. Mikä olisi parempi mainos yritykselle kuin tyytyväinen asiakas. Tämä asiakas tuntee kymmenen ihmistä, joille kehuu tai haukkuu saamaansa palvelua, seuraavat tuntevat taas viisi jne. Lopulta on iso verkosto ihmisiä, jotka jakavat tämän kokemuksen. Ei kuulosta kovin järkevältä riskinotolta, joten kannattaa siis jaksaa hymyillä :)

Miznerin teesi:
Ole mukava ihmisille, kun olet matkalla ylös,
koska he tulevat uudelleen vastaan, kun olet menossa alas.