Koulupäivästä on selvitty ja iltaa olen viettänyt lähinnä tv:n ääressä. Ajattelin lähteä lenkillekin tänään, mutta pyöräily sateessa kuuden aikaan illalla sai riittää lenkistä. Huomennakin minulla on illalla kuudesta kahdeksaan luento kaupungilla. Menen toki sinne pyörällä, jos vain sää sallii. Milloinhan sitä olisi aikaa harrastaa liikuntaa? Onneksi viikonloppuna tuli käveltyä pitkin metsiä, joten ainakin ulkoilua tuli riittävästi.
Torstaina minulla ei ole illalla mitään, mutta perjantaina menemme teatteriin kaveripariskunnan kanssa. Siitä tulee kivaa!

Kävimme mieheni kanssa entisellä asuinpaikkakunnallamme usein teatterissa, vaikka se oli melkoisen kallista lystiä opiskelijabudjetilla. Täällä asuessamme emme ole käyneet vielä kertaakaan, kun teatterin tarjonta on vaikuttanut todella tylsältä. Onneksi kaverit houkuttelivat meidät puoliväkisin mukaansa! Ihana päästä pitkästä aikaa nauttimaan teatterista.

Ajasta tulikin mieleeni, että ihmeellisesti on taas tuo ajan-  ja samalla koko elämänhallinta lipsumassa. Tuntuu tosiaan, ettei ehdi mihinkään. Aamulla minua soitettiin töihinkin ja koululla tarjottiin myös yhtä pientä työkeikkaa. Mukavaahan se on, että työtä riittäisi, mutta täytyy ehtiä opiskellakin. Lisäksi minua on pyydelty yhteen luottamustoimeenkin. Juuri kun kirjoitin blogiini siitäkin, miten hankalaa hommaa sekin on... Noloa sinänsä, kun itse aina innostun puhumaan siitä, miksei kukaan tee mitään ja nurisen kahvipöydässä kaikenlaista. Sitten itse ei olisi kuitenkaan valmis tekemään mitään. Tai ei se ehkä ihan niinkään ole, tekisin mielelläni, mutta en yksin. Jos saisi hyvän porukan tuohonkin hommaan kasaan, niin miksen lähtisi mukaan! Kerron siitä tarkemmin, kunhan asia varmistuu :)